Suomen kielialue on pieni ja suomen kieltä puhuvia vain noin viisi miljoonaa, mikä johtaa eittämättä myös siihen, että suomalainen elokuva ei voi kovin helpolla saada ulkomaista rahoitusta, tai rahoitusta lainkaan, koska markkinat ovat pienet. Siksi monet suomalaiset ovat vuosien varrella lähteneet Suomesta paremmille, suuremmille markkinoille elantoaan etsimään.

Historiaa

Suomessa on kuitenkin tehty elokuvia ihan 1900-luvun alusta lähtien. Alussa ne olivat dokumentteja ja pieniä näytelmiä ja vasta 30-luvulla alkoi suomalainenkin elokuva saada teollisia piirteitä ja 40-luvulla elokuvat keräsivät jopa miljoona yleisön. Kyllähän Suomessa ehti elokuvia olla esillä jo 1800-luvun viimeisten parin vuoden aikana erityisten kiertävien esitysten ansiosta. Noista aikaisista ajoista ei ole oikeastaan muuta jäljellä kuin vuoden 1911 lyhytelokuva Finland joka oli Suomen Matkailutoimiston esittely Berliinin matkamessuille. Finland on mykkäelokuva ja käsittää sarjan Suomessa kuvattuja otoksia, jotka alkavat Turun linnasta. Nykyisessä muodossaan elokuva päättyy Tornionjoella kuvattuun maisemakuvaan keskiyön auringosta. Se valmistettiin vuosina 1909-1911. Se säilyi näihin päiviin saakka, koska se oli arkistoituna puolustusvoimien elokuva-arkistossa. Suomalaisen elokuvan suosio jatkui korkeana vielä 50-luvulle mutta vähitellen 60-luvulla televisio alkoi ottaa katsojia puolelleen ja suomalaisen elokuvan katsojamäärät romahtivat noustakseen taas uudelleen 90-luvulla. Suomessa iso merkitys on ollut valtion tuella. Suomen elokuvasäätiö on käytännössä aina ollut mukana auttamassa suomalaisen elokuvan tuotannossa. Suomalaista elokuvaa taasen juhlistetaan joka vuotisten Jussien jaolla, joiden jakaminen aloitettiin heti sotien jälkeen 1944.

1920-luku

1920 luvulla elokuvatuotanto jo vähitellen oli vakiinnuttanut asemansa ja Suomen Filmikuvaamo muutti nimensä Suomi-Filmiksi 1921. Suuri merkitys seuraavina vuosina oli yhtiön johtajan Erkki Karun panos sekä taiteellisessa että yritystoiminnan mielessä. Hän perusti myös myöhemmin Suomen Filmiteollisuuden. Sana elokuva tuli muuten suomen kieleen vasta vuonna 1927 samalla kun tohtori Artturi Kannisto lisäsi suomen kieleen myös sanat elokuvateatteri sekä valkokangas. Alkuaikojen elokuvien aiheet olivat pitkälti suomalaisesta maaseudusta, vaikka itse elokuvan tekijä olivatkin pitkälti muualta Suomeen tulleita. Koko 20-luvulla ovi pitää vain kolmea elokuvaa poikkeuksena tästä suuntauksesta: Erkki Karun komedia Suvinen satu, Kurt Jägerin ja Ragnar Hartwallin Elämän maantiellä sekä Carl von Haartmanin jännäri Korkein voitto. Von Haartman oli ensimmäisiä suomalaisia elokuvan tekijöitä, jotka hakivat uraa todella ulkomailta. Hän oli mukana mm. Hollywoodissa William Wellmanin sotilasneuvonantajana elokuvassa Siivet. Vuonna 1922 ulkoasiainministeriö ja Suomi-Filmi tuottivat yhteistyönä todellisen propagandafilmin Suomesta, Finlandia, josta tuli maailmanmenestys ja sillä oli yli kuusi miljoonaa katsojaa eri puolella maailmaa, mutta valitettavasti alun perin puolentoistatunnin elokuvasta ei ole kuin pätkiä jäljellä.

Suomalaisen elokuvan kulta-aika

Suomalaisen elokuvan kulta-aikaa elettiin aina 30-luvulta 50-luvun loppupuolelle saakka. Näihin vuosiin mahtuu niin sotaelokuvia, sosiaalista identiteettiä ja monia todella suosittuja näyttelijöitä ja elokuvia. 30-luvulla meillä oli T.J.Särkän ohjaamat elokuvat ja Riston Orkon elokuvat ja 40-luvulla suomalaisille tarjoiltiin niin Kulkurin valssi elokuva kuin myös Suomisen perhe. Ennätysyleisöt suomalaiset elokuvat keräsi 1948 monien elokuvineen. Samoihin aikoihin tulivat myös Pekka ja Pätkä sekä Rillumarei elokuvat. Samoin perinteiset tukkilaisromantiikka ja sotilasfarssit olivat suosittuja. 1955 julkaistu Edwin Laineen Tuntematon sotilas on kaikkien aikojen katsotuin elokuva Suomen elokuvateattereissa. Muut 50-luvun johtavat ohjaajat olivat Matti Kassila sekä Hannu Leminen. Suomalaisen elokuvan kulta-aika päättyi 60-70 ja 80-lukujen heikkoon elokuvan tuotantoon. Elokuvia kyllä tehtiin mutta ne eivät vain saavuttaneet katsojia.

Suomalaisen elokuvan uusi tuleminen

90-luvulla nähtiin jo monia onnistumisia suomalaisessa elokuvassa. Samalla suomalaiset naiset nousivat ohjaajiksi. Vuoden 1999 neljä elokuvaa räjäyttivät katsojapotin: Raimo O. Niemen Poika ja ilves, Olli Saarelan Rukajärven tie, Aleksi Mäkelän Häjyt sekä Timo Koivusalon Kulkuri ja joutsen, olivat katsotuimmat. 2000-luku on jatkanut suomalaisen elokuvan positiivista virettä. On ollut elokuvia jotka ovat keränneet satoja tuhansia katsojia ja 2015 Dome Karukosken Mielensäpahoittajan näki yli 454 000 katsojaa myös mm. Pahat pojat, Matti ja 21 tapaa pilata avioliitto keräsivät yli 400 000 katsojaa jo elokuvissa.